no tällanen mä oon

Nyt te varmasti kauhistelette siellä että eka se iskee kasan Instagram-kuvia ja nyt heti perään jotain kaikissa blogeissa kiertänyttä hömppää. Älkää huoliko, tämä ei tule olemaan tämän blogin ainoa sisältö. Ajattelin vaan hoitaa tämän esittelypuolen alta pois, onhan se nimittäin lukijoillekin ihan kiva tietää minkälainen tyyppi täällä ruudun takana näitä juttujaan kirjoittelee. Ja jotta tästä ei tulisi sellainen kuiva työhaastattelun tyylinen "Moi oon Kipa kakskytneljä vee, asun Kalliossa ja tykkään kaikesta kivasta ja nätistä..." (juuri tolla kyseisellä lainilla aloitan kaikki työhaastattelut ynnämuut esittelytilanteet, success.), niin metsästinpäs tähän näitä kaikissa siellä blogeissa kiertäneitä And that's who I am-kuvia.

Tehtävä oli ehkä hankalampi mitä luulin. Tai siis, jotenkin tuli mieleen että niitä kuvia on tehnyt ainoastaan ne kaikkein angstisimmat ja itsetuhoisimmat teinit. Tai sitten ne oli jotain itsestäänselvyyksiä, kuten "I love summer". No kukapa ei? Tai sitten jotain ihan epäoleellisuuksia jotka ei nyt musta oikeen paljoa musta ihmisenä kerro; "I love giraffes." Ai niinkö, no mutta mites noi koalat sitten? "Ne on ihan jees." No oli siellä sitten niitäkin joissa mentäis jo liian henkilökohtaisuuksiin ja muutamia olin jo laittamassa mutta otinkin pois koska en haluu kauheen töykeetä kuvaa näin aluks antaa hahaha. Mut tässä nyt ois pari kuvaa joihin kirjottelen vielä niitä vähän auki:

 161,5 senttinen hobitti täällä terve! Tatuointeja löytyy kaksi kappaletta (tai 3-4 laskentatavasta riippuen) ja suunnitelmissa olisi ottaa vielä ainakin muutama lisää. Mulla on myös jonkinsortin syömisvamma, koska oon lopareissa aika nirso, syön aika vähän kerrallaan ja tyyliin ainoa paikka jossa suostun syömään on oma koti. Omat vitsit on just niitä kaikkein parhaimpia.

 Aina kun joudun nukkumaan yksin (en onneksi usein), niin nukun vähintäänkin telkkari päällä. Matkustaminen luonnollisestikin kiinnostaa ja määrittelisin itseni melko itsepäiseksi yksilöksi. Tosin kun jaan elämäni toisen myös erittäin itsepäisen tyypin kanssa, niin oon kuitenkin sitten se, joka mieluummin antaa periksi. Kai. Olin pienenä kunnon pelaajanörtti, nykyään se on vähän jäänyt mut ei siitä kauaa ole kun hommasin itselleni uusiks GTA San Andreaksen. Mulla on ollut ikuisuusprojektina hommata Nintendon 8bittinen ja siihen kaikki siistit Mariot.

 Ekaa en kommentoi koska on se ehkä vähän noloo kun pelkään niitä yksin kotona ollessani aina välillä. Mulla on jotenkin aika vaikee tutustua uusiin tyyppeihin. Tai kyllä niihin tutustuu mutta ne sitten jää sellaselle tuttavuusasteelle. Yläasteen jälkeen en oo muistaakseni ketään sellaista "sydänystävää" saanut. Ja mulla on oikeasti ihan kamala makeanhimo koko ajan! Däni osaa jo automaattisesti joka kauppareissulta tuoda mulle suklaapatukan tai pari tikkaria. Mä olen ihan ehdottoman uskollinen ja odotan sitä myös toiselta osapuolelta. Onhan sitä nuoruusvuosina tullut töppäiltyä, mutta nykyään toi sattuu olemaan vaan niin itsestäänselvä asia. Jos on suhteessa niin sitten kanssa ollaan eikä sooloilla menemään missään muualla (ellei nyt sitten ole tullut jotain muuta sovittua, mutta se taas ei ole mun juttu).

Jepjep, harvasta asiasta koen olevani riippuvainen ja yksi niistä on netti/tietokone/puhelin. Mä en tiedä miten mä pärjäisin mikäli en pääsis samalla sekunnilla kun tarve iskee niin googlettamaan mitä älyttömämpiäkin asioita. Etenkin jos on vähän enemmän ihmisiä ympärillä, niin tykkään enempi olla hiljaa ja vaan kuunnella. Mua itseasiassa vähän ärsyttää olla sellasten kanssa, ketkä höpöttää taukoamatta ilman että niillä on ees mitään tähdellistä asiaa. Ja sitäkin enemmän ärsyttää jos joku kuittailee siitä kun ei ole koko ajan sanomassa jotain. En oo mikään kauheen intohimoinen musiikinkuuntelija, mut sitten kun joku biisi kolahtaa niin kuuntelen sitä kyllä niin paljon että kohta oonkin ihan kyllästynyt siihen. Tää ei ole mitään vihjailua suuntaan eikä toiseen, oon vaan aika häähullu.

 Tää on parasta puuhaa etenkin just kun pitäis alkaa nukkumaan. Joo, mulla on sellanen jatkuva seikkailunhalu päällä. Olisi vaikeeta kuvitella että loppuelämä menisi ihan tätä samaa rataa. Tää nyt on aika peruskauraa ja luulisin ja toivoisin että tää koskis ihan jokaista. Mä pyrin olemaan kiva kaikille vaikken pitäiskään kyseisestä ihmisestä. Ei se ole mun mielestä kaksinaamaisuutta, vaan ihan perus käytöstapoja. Mut en mä sit sen seuraan hakeudukaan tai mitään frendaa et kyllä musta huomaa jos en jostain pidä ja tarvittaessa osaan suoraan sanoakin. 

 Mä oon aina ihan liekeis kaikist synttäreistä, myös niistä omista. Tosin en tiiä mitä mieltä tuun lähivuosina asiasta olemaan, niitä vuosia kun tuppaa olemaan vähän liikaa jo. Mut tykkään kans juhlia muidenkin synttäreitä ja yks vuosi tässä järkkäsinkin Dänille super onnistuneet yllätyssynttärit joista sillä ei ollu mitään hajua. Haaveilen aika monista paikoista mis pääsis käymään mut Nyc on kyllä ihan kärkisijoilla. Oon miettinyt jos sitä onnistuis pääsee sinne kun tulee 1/4 vuosisata täyteen, mut saas nähä. Mä vihaan kaikennäköistä draamaa, sitä on valitettavasti täällä blogimaailmassakin ja haluan pysyä kaikesta sellaisesta mahdollisimman kaukana. Aina jos joku alkaa koittaa vääntää jotain draamantynkää niin ensisijaisesti koitan vaan lopettaa touhun heti alkuunsa, mut jos alkaa liikaa ärsyttää niin sitten ei hyvä. Tän takii jätkien kaa onkin paljon letkeempää. Mä oon tosi laiska puhumaan puhelimessa ja luuritse mut tavoittaakin aika huonosti. Ite oon aina eka pistämässä viestiä vaikka sit toisaalta vihaan kans sellast asioiden vatvomista tekstarein kun sen sais niin paljon nopeemmin hoidettua puhelimitse. 

 Tähän vois itseasiassa laittaa et kaikkia Disneyn Klassikoita, etenkin Leijonakuningasta, Aladdinia ja Pientä Merenneitoa. Mä en tiiä onko liian naiivia uskoa kohtaloon, mutta kyllä mä ainakin haluaisin uskoa että kaikella on tarkoituksensa. Ainakin se on tullut huomattua, että asiat järjestyy ennemmin tai myöhemmin. En oo mitenkään pitkävihainen, jos nyt satun edes suuttumaan. Se kun tuntuu olevan aika hankalaa. Mun unet on oikeasti ihan hulluja. Näen niitä joka yö paljon. Koitin yhdessä vaiheessa pitää unipäiväkirjaa, mut se osoittautui liian vaikeeksi kun unet oli liian sekavia. Muistan ne kuitenkin tosi hyvin, jotkut vielä useiden vuosienkin jälkeen. Oon nähny myös aika paljon enneunia. Maailman siistein asia ois sellanen unientallennuslaite.

 Tää koskee just niitä hyviä biisejä, mutta myös esimerkiksi tv-sarjoja ja no mistä nyt ikinä innostuukin. Siinä missä oon parisuhteessa uskollinen, niin koen olevani myös kaikinpuolin luotettava. WORD. Musta olis niin kiva syödä pelkkää luomua ja jos nyt sitä lihaa on pakko vetää niin jotain tyyliin riistaa. Mutta kun ei vaan pysty! Se on liian helppoa marssia tohon lähi-Alepaan hakee parit pihvit ja pistää pannulle paistuu. Ei mikään ole parempaa.

 Siis todellakin vihaan. Musta väittelyt on tosi kivoja ja viihdyttäviä, mikäli mä vaan tiedän tarpeeksi asiasta. Pakko kans myöntää, että välillä oikeen nautin riitelemisestä kun itse on oikeassa ja sitten koittaa vähän takoa järkeä sen toisen päähän. En pysty syömään mitään meriruokaa, paitsi kalaa ja niistäkin vaan tonnikalaa ja lohta tietyissä muodoissa. Tää nyt sattu tulemaan eteen niin nappasin tähän mukaan, mutta tätä listaa vois jatkaa ties vaikka kuinka monella loistavalla leffalla.

 Pitkät automatkat on parhautta. Itseasiassa kaikki pitkät ajat kun istutaan jossain matkustaen, on niin kivaa. Etenkin lento- ja laivamatkat! Junista en niinkään välitä. Haha, indeed. Olen tosi laiska lähtee mihinkään kotoa. Mut ehkä ne lämpimämmät ilmat tuo tähänkin muutoksen. No tää nyt menee vähän toistamiseksi, eikös meinaa aika samaa asiaa. Mua ahdistaa ihan sikana ihmismassat ja kaikki ryysikset. Vältän niitä parhaani mukaan. Tässä tosin on se ristiriita, et tykkään esimerkiksi festareista, mutta siellä en olekaan ihan selvinpäin niin ei se silloin haittaa.

 Nautin ehkä kaikkein eniten kun saa olla luonnon keskellä täydessä hiljaisuudessa, kuten mökillä. Välillä mietin et mitä mä täällä kaupungissa oikein teen kun oma rauha, luonto ja kaikki tollanen olis niin paljon hienompaa. Jonkun pitäis nähdä millasta täällä on kotona kun ollaan Dänin kanssa kahdestaan. Tai no ehkei sittenkään. No pitihän tänne tää yks toinenkin lempparileffa lisätä. Meidän suvussa on aika paljon vasureita, kuten mun äiti, vaari ja jotkut serkut.

 Jos jossain olen hyvä, niin se on tämä. Pystyn makoilla tunteja putkeen, mutta jos tähän lisätään vielä vaikkapa kone tai telkkari niin siinä menisi sitten vaikka heittämällä päiviä. Kuten tossa jo tulikin ilmi, niin rakastan lentokoneita ja niillä matkustamista, etenkin kun on joku pidempi lomamatka tiedossa. Yks parhaimmista duuneista oli kun olin lentokonesiivoojana. Kaikki mikä tulee, se myös menee. Mulla ei ole ikinä ollut rahaa säästössä ja mulla on rahan suhteen vähän sellainen mentaliteetti, että no se on vaan rahaa ja sitä saa aina jostain lisää. Mietin sitä kans silleen, et mitä varten mä sit siellä duunissa olen jos en sais nauttia niistä rahoista, vaan ne pitäis pistää jonnekin tilille piiloon ja lepää siellä koskemattomana siihen asti kunnes musta aika jättää ihan vaan siksi että olisi jokin turvan tunne. Mulla on tapana mennä vasta siinä kahden-kolmen aikoihin nukkumaan ja voisinkin sitten nukkua helposti sinne yhteen asti.

 Näitä sitten teenkin ihan kaikesta! Mulla on yksi vihko täynnä pelkkää listaa. Siellä on vaatteita, joita haluan, kirjoja joita haluan lukea, leffoja joita haluan nähdä, ruokaa mitä pitää ostaa, asioita joita haluan tehdä.. Viimeisimmän listan tein eilen parhaimmista parhaimmannäköisistä näyttelijöistä. No en nyt välttämättä halua paeta ihan sanan perimmäisessä merkityksessä, mutta tähän väliin maistuisi kyllä loma jossakin kaukana ja lämpimässä. Haaveilen kyllä myös siitäkin, että joskus vielä pääsisi Suomesta kokonaan pois. Niin no, pitäiskö nyt oikeesti mennä nukkumaan vai dataanko tässä vielä pari tuntia. Käynkö mä koulua vai haluanko ennemmin bilettää... Pakkomielteinen ei ehkä ole paras sana mua kuvaamaan, etenkin kun vertaa tuota toista puolisko ja sen kenkäkokoelmaa, mutta onhan tässä muutamat popot tullut hankittua ja haluan vielä lisää... paljon lisää.

 Ah kyllä. Voikun voisinkin joskus asua merenrannalla ja olla tekemättä muuta kuin uida päivästä toiseen aalloissa. No on toi Däni ihan kiva. Etenkin tuolla kaupungilla kävellessäni uppoudun niin mun ajatuksiin että tulee kuljettua ihan laput silmillä. Ja koska mä olen niin epäsosiaalinen ja vaikeasti tutustuttava plus kaikki ne lähiössä asutut vuodet ja silloin musta liikkuneet juorut niin tosissaankin vähän tuntuu ettei suurimmalla osalla oo käsitystäkään millanen oikeasti olen. Mutta sitten taas, kiinnostaako mua edes.

 Aina on liian kuuma ja ryysistä ja jonoa ja kassit painaa eikä sit kuitenkaan löydä ikinä mitään... Siks teenkin suurimman osan hankinnoista netistä. Etenkin tätä sarjaa! Haluisin tehdä postauksen kaikista niistä hienoista sarjoista, joihin olen tehnyt tuttavuutta tässä viime aikoina. Mähän tosiaan sain kuin sainkin käytyä sen autokoulun loppuun, eikä siihen mennyt kuin nelisen vuotta. Mutta koko sen kahden vuoden ajan kun mulla oli kortti taskussa, niin istuin siinä ratin takana maksimissaan kymmenen kertaa. Ei paljoa huvittanut pistää rahoja enää mihinkään kakkosvaiheeseen. Enkä ole muuten tullut sen jälkeen tarvinneeksikaan. Paitsi kerran kun lähi-Alepan täti ei suostunut myymään mulle kaljaa kun oli vanhentuneet henkkarit ainoastaan messissä. Koitan pysyy mahdollisimman positiivisena, tai vähintäänkin realistina. Jos joku tulee mulle asioitaan valittamaan, niin osaan kyllä kuunnella, mutta useimmiten mun neuvo onkin sitten että "Kyllä se siitä, kaikki järjestyy, älä nyt liikaa stressaa".

Kevät on kyllä niin sitä aikaa, kun nautitaan kaikesta mahdollisesta. Kuivaasta, puhtaasta asvaltista, leskenlehdistä, ekasta lämpimästä päivästä, ekasta terassijuomasta, päivän pitenemisestä, linnunlaulusta.. Sarkasmi on ihan parhautta enkä mä pystyis kuvitella tulevani kovinkaan helposti sellaisen kanssa toimeen ketä ei yhtään sitä ymmärtäisi. Uskon karmaan ihan 100-0 ja siks välillä vähän pelottaakin vaikka koitankin tehdä kaikille just niinku haluaisin itselleni tehtävän. No siis mähän en ole näitä odotuksia alunalkaenkaan täyttänyt enkä varmaan koskaan tule täyttämäänkään.