vähän näit korui

Oon aina ollut tosi huono käyttämään mitään koruja. Mulla on aina ollut ne pari luottokorua, jotka oon vetässyt päälle viihteelle lähtiessä, mutta muuten oon mennyt aika koruttomana. Viimeaikoina meitsi on alkanu fiilailemaan statement-kaulakoruja ja niitä on tullut käytettyä harva se päivä. Innostuin jopa yhden tekemään itse nähtyäni jossain päin nettiä samanlaisesta kuvaa, mutta muut oon tilannut ebaysta. Mulla on siihenkin syttynyt palava rakkaussuhde sen jälkeen kun hiffasin mitä kaikkea ihanaa sieltä löytyykin alle kybällä kotiin toimitettuna. Kuten kaikki näistä kaulakoruista, joista Suomessa sais pulittaa yli kaksi kertaa enemmän mikäli edes osuisi kohdille.

Tänä kesänä mun pukeutumisen kulmakivet tulee ehdottomasti olemaan kengät (aina ja ikuisesti), statement-kaulakorut ja lätsät. Noista lätsistä voisinkin tehdä seuraavan esittelypostauksen koska ollaan innostuttu niitä tässä ostelemaan.

Toi kotka on mun ylivoimaisin lemppari ja myönnän, Gossip Girlistä bongattu haha.

päivä mun kaa

 Halusin tehdä tällasen päivä kuvina-postauksen kun eilen sattui olemaan vapaapäivä ja ajattelin sen olevan vähän tapahtumarikkaampi. Noh, en sitten loppujen lopuksi tehnytkään juuri mitään erikoisempaa vaan tää on just se ihan normipäivä. Tosin harvinaisen paska sellainen. Olin ihan kiukkutuulella heti aamusta eikä se ole mennyt vieläkään pois. Ärsytti että mun paketit oltiin ripoteltu ympäri Helsinkiä, se että Dänillä ei ole voimassa olevaa passia/henkkareita eikä toi hemmetin espanjalainen mitään pikapasseja pysty saamaan, mun kahden vuoden ikäinen iPhone vetelee viimeisiään (netti lagaa, sekä koti-, että lukitusnäppäin on rikki) enkä haluisi edes luopua siitä vaikka ennen vaihtelin luurejani vuoden välein ihan vaihtamisen ilosta, keli on ihan paskaa... mitähän vielä. Ainoa ilonaihe oli että ässästä löyty alennuksesta karjalanpaistia jota päätinkin sitten tehdä ekaa kertaa yli kymmeneen vuoteen. Niin ja tietty ne paketit joista paljastuikin aika siistejä juttuja. Voisi niitäkin postauksen merkeissä esitellä. Oli sekin ihan kiva huomata että vedin ihan iisiin 80 vatsaa vaikka kuukausi sitten sain just ja just joku kymmenen. Alkaa reeni tuottaa tulosta. Vieläkun se näkyiskin jossain mutta ei ehkä näillä ruokailutottumuksilla hahaa.

oldies goldies

Kaivoin eilen porukoilla käydessä osan mun vanhoista päiväkirjoista (jotkin niistä oon heittänyt roskiin, miksi?!) ja raahasin ne himppeen. Siinä menikin sitten koko loppuilta niitä lueskellessa ja facepalmailessa kättä päätä läpi kun suurin osa niistä teksteistä oli kirjoitettu niihin aikoihin kun olin korviani myöten rakastunut Lauri Ylöseen ja suunnitellut meneväni sen kanssa naimisiin jonka jälkeen oltaisiin muutettu veneeseen asumaan ja kierrelty maailmaa. Siis miettikää nämä nykyajan belieberit ja kertokaa jollain kymmenellä niin saatte meitsin kun oon itkenyt iltaisin Laurin perään haha. Kuinka idiootti sitä ihminen voikaan olla. Mut oli siellä sitten tekstiä ihan sieltä ajoilta kun olen ensimmäistä päiväkirjaa alkanut kirjoittamaan, tässä parhaimpia paloja (oon vähän kirjoitusvirheitä koittanut korjailla):

26.10.1997 klo: 8.00
Eilen 25.10 oli tosi kivaa. Minulla oli synttärit. Sain lahjaksi jonkun heppajutun ja kaksi päiväkirjaa, kaksi kynää, teippiä, pienen lehtiön, kaksi karkkipussia, Smurffi CD-levyn Vol: 2, kaksi avaimenperää, neljänsuorapelin, possun ja kumin.

T: Kirsi

Ps. Myös: Virtuaalilemmikin, barbikengät (toim. huom. valkoiset lenkkarit joissa oli Barbien kuva ja niissä oli pohjissa vilkkuvalot!) ja rahaa.
Myös: Tarrakorvikset ja söpön avaimenperän.

2.4.98 klo: 13.20
Olen tosi hermona koska Katrin synttärit on 5.4.98, eli sunnuntaina. Mutta ne on juuri palmusunnuntaina niin me ei päästä virpomaan.

3.4.98 klo: 10.13
Minä, *kaveri*, *kaverin veli* ja *kaverin vanhemmat* oltiin Topelius-salissa katsomassa Leppätienkoulun esityksiä. Siellä 6lk esitti Spice Girls-tanssiesityksen. Ne muutkin näytelmät oli tosi hyviä. Siinä oli runojakin. Se alkoi puoli 7 ja loppui puoli 9. Se oli tosi hyvä.

6.4.98
Eilen oli Katrin synttärit 5.4.98. Siellä oli ainakin 20 ihmistä. Ne oli tosi kivat. Kyllä me sittenkin päästään virpomaan, nimittäin ensi viikonloppuna. Me nähtiin tosi paljon noitia.

13.4.98
Eilen ostin Spice Girlsin valokuva-albumin (Spice World). Nyt minulla on 28 valokuvaa. (Koe loppui äskön.)

19.12.99
Kirjoitan päivästä tiistai, joka oli 3.8.99. Silloin Mira oli meillä viikon. Me mentiin sinä päivänä Bäkkäri-konserttiin: Minä, Mira ja äiti. Minä ja Mira krepattiin hiukset, meikattiin ja tehtiin BSB-taulu. Sitten me lähdettiin. Konsertti oli tosi ihana! Muuten, lämmittäjinä oli Nylon Beat. Ps. Yksi videomies Yleltä tuli kuvaamaan mua ja Miraa kun me jonotettiin äitin kaa sisälle.

11.10.2000
Olen alkanut käydä internetissä chattailemassa. Osoitteessa www.artic.net. on paras chat!

Pliis kertokaa että tekin olette olleet tällaisia 10-vuotiaina vai olenko mä ollut tavallista vajaampi muksu?

Ps. Kelatkaa vähän ton lipun hintaa! Joku 35 euroo? Ja BSB oli kuitenkin tohon aikaan suosionsa huipulla. Googlailin tässä niin ensi viikon Bieberin keikalle halvimmat liput irtosi 75 eurolla...

kruisailee

Fiilailen ihan kybällä (etenkin vanhoja) jenkkiautoja ja olis vaan maailman siisteintä omistaa joku sellainen avoversiona, oli se sitten kuinka epäkäytännöllistä Suomessa tahansa. No jos joskus tie vie muualle täältä kantakaupungista niin ehkä käyn kiltisti suorittamassa sen kakkosvaiheen ja hommaan jonkun sellaisen kivan kaaran. Onneks mun porukat harrastaa noita autoja niin niiltä löytyy jos jonkinlaista, Corvette omana lempparinani! Tänään kun oltiin nuorimman veljeni synttärikahveilla, niin pääsi taas vähän avoauton kyytiin kun käytiin kaupasta hakemassa muutama olut makkaran seuraksi. Olikohan tää nyt sitten viimeinkin se kevään korkkaus? Oli kyllä jo aikakin.

Loppuun tämän kyseisen kahdeksan vee veljeni väläytys:

Veli (selittäen eka viimeisen tunnin siitä kuinka paljon hän haluaisi ranskanbulldogin): Mut mistä poika- ja tyttökoiran sitten erottaa toisistaan?

Minä: No mistä susta tietää että sä olet poika etkä tyttö?

Veli: No nimestä?!

Ah niin. Loogista.

EI VOI OLLA TOTTA!

Siinä missä kaikki blogit hehkutti viikko sitten Cape Universalin ystiksiä ja sieltä ostamiaan Vans-kenkäkasojaan, niin mäpäs hehkutankin nyt sitten Off Consultin ystiksiä, jotka on parhaillaan käynnissä. Vaikka pakko kyllä myöntää, että mun mielestä niiden ystävämyyntien tarjonta on vähän huonontunut tässä viime aikoina.. Ja nykyään siellä on suurin osa pelkkää Volcomia, jolle en lämpee enää yhtä paljon kuin ennen. Mutta eipä sieltä tyhjin käsin tälläkään kertaa lähdetty. Minkään juhannuskokollisen verran rahaa en päässyt tuhlaamaan, mikä on sinänsä hyvä koska oon sortunut vähän tilailemaan sieltä täältä kesäksi kutetta.

Löysin sieltä siis topin ja parit shortsit, tai noi toiset menee melkein hameesta mikä on hyvä koska nyt ei tartte kesäksi enää ettiä uutta sellaista. Olin myös hyvä vaimo ja ostin Dänille etukäteissynttärilahjaksi vaimiksen.

Ja nyt kun viikon pakollinen kulutushysteria-aihe on käsitelty, niin on aika keskittyä urheiluun ja sen jälkeen pariin HYVIN ansaittuun viinilasilliseen (aivan saatanallisen rankka duuniviikko takana).
Jos joku haluaa käydä tuolla tekemässä löytöjä, niin näiden ystävämyyntien FB-eventti löytyy täältä ja tapahtuma on käynnissä vielä huomisen!

lempparisarjat

Ajattelin kokoa tähän postaukseen sellaisia sarjoja, joita on tullut tässä viimeaikoina katsottua ja jotka on nousseet ihan lemppareiksi asti. Game of Throneshan nyt on jo aika vanha suosikki, mutta tässä lisäksi pari muuta jotka on Netflixin hommaamisen myötä vieneet mukanaan ja joita suosittelen ihan kaikille katsottavaksi.

GAME OF THRONES

Kaikkien aikojen paras sarja! Frendi suositteli tätä viime kesänä ja olin jo muutenkin kuullut tästä kauheesti hehkutusta niin pakkohan se oli hommata ensimmäinen kausi ja oltii Dänin kaa molemmat heti ihan koukussa. Däniä lainaten, tässä sarjassa on kaikkea: Miekkoja, lohikäärmeitä ja tissejä! Haha voiko enempää vaatia. Kaikki GoT-kirjatkin löytyy, mutta en ole vielä kauheen pitkälle päässyt koska ne on englanniksi ja mulla ei kirjoissa oikeen keskittyminen tahdo riittää jos ei oo suomeks. Viime syksynä yks frendi oli pari kuukautta duuninsa puolesta Pohjois-Irlannissa jossa sattu olee nyt parhaillaan pyörivän kolmannen kauden kuvaukset. Oli muuten tosi lähellä etten lähtenyt "moikkaamaan sitä" ja siinä samalla ilmoittautunut sarjaan avustajaksi. Kuinka siistiä se nyt olis olla edes joku random white walker tossa sarjassa..

BREAKING BAD

Tätäkin alettiin kattomaan kaverin suosituksesta. Olin aluks aika epäluuloinen, koska mua ei kauheasti nappaa mitkään huumeleffat/-sarjat/-kirjat/yms. Mutta kuinkas kävikään, koukutuin ja sarja nousi heti top femmaan. Jos joku ei siis kyseisestä sarjasta mitään tiedä, niin kemianopettaja sairastuu parantumattomaan keuhkosyöpään ja turvatakseen perheensä toimeentulon alkaa valmistaa metamfetamiinia entisen oppilaansa kanssa, joka diilailee. Ihmettelin miksen ollut tästä sarjasta ennen kuullut, onhan sitä jo viisi tuotantokautta tullut, mutta selvisihän se syy: Suomessa tätä on tullut vain yksi kausi Neloselta typerästi suomennettuna Kaidalta polulta. Tässä sarjassa ei pääpaino ole missään itseään piikittävissä narkkareissa, vaan sarjan parasta antia on just henkilöhahmojen kehittyminen ja eräänlainen valtataistelu huumekartellin kanssa. Niin ja vaikkei ehkä uskoisi, niin tämä on hauska, mikäli pitää mustasta huumorista. Ai että alkoikin tulla ikävä tätä sarjaa kun selaili noita gifejä. Onneksi kesällä alkaa kuudes tk!

THE BOONDOCKS

Lisää mustaa huumoria! The Boondocks on satiirinen animaatio, jossa pääosassa on ukkinsa luona asuvat veljekset, 10-vuotias Huey ja 8-vuotias Riley. Mä en oikein osaa tästä mitään kertoa, paitsi että tässä on paras tunnari heti GoT:in jälkeen ja se onkin mun soittoäänenä. Kuunnelkaa vaikka!
Noi kaikki jaksot löytyy nyt vaikka esim. youtubesta jos joku innostuu kattelemaan. Oma suosikkijakso on se, jossa näiden ukki joutuu erään sokean vanhuksen kanssa tappeluun kun se oli tahalleen astunut tän ukin upouusien Niken lenkkareiden päälle.

HOW I MET YOUR MOTHER

Olin kuullut tästä niin paljon kehuja ja hehkutusta että mua alkoi jo ärsyttämään koko sarja ja päätin etten varmana katso, ei voi olla niin hyvä. No yks päivä tylsyyksissäni pistin ekan jakson pyörimään ja tais siinä ollakin sitten se eka tk katottuna aika nopeaan. Mä en niinkään diggaile frendeistä, ainakaan nyt enää kun ne samat jaksot on nähty se sata kertaa, mutta tämä on jotain paljon parempaa! Siinä missä Frendeissä ne istuu kahvilassa ryystämässä kahvia, niin nämä istuu alakerran baarissa vetäen bisseä. Jos joku ei ole tähänkään törmännyt, niin tätä taidetaan tällä hetkellä näyttää Subilla nimellä Ensisilmäyksellä. Itseasiassa toi nimi oli se toinen syy miksi aluksi boikotoin tätä sarjaa niin kovasti. Tyhmä nimi=tyhmä sarja. Mut en sit tiiä kuinka paljon parempi joku Kuinka tapasin mutsis olis.

club aussie bar

Oltiin eilen yhdessä mun lemppareimmassa baarissa, Aussiclubilla. Otin siellä ihan liekeissä kuvia ja ajattelin että saisin tehtyä sellaisen baaripostauksen jossa on miljoona pitkällä valoitusajalla jurrisista kavereista otettuja samanlaisia kuvia, jotka ei varmaan edes kiinnosta ketään, mutta aamulla kuvia selaillessa tajusin ettei niistä kuvista mihinkään ole. No nappasin niistä silti muutaman tähän postaukseen. Tuo viimeinen kuva varmaankin tarvitsee selityksen. Istuttiin siinä baarissa ja sitten sain päähäni nousta pöydälle ja alkaa läpällä veivata Dänille ja kumppaneille hanuriani. Juuri kun olin tulossa alas astuinkin ohi ja lensin lattialle oikein tyylikkäästi. Hieman sattui jalkaan! Koitin siinä olla kuin ei mitään vaikka oikeasti sattui aivan saatanasti ja on se vieläkin kipeä. Noh, enpä ainakaan "tanssi" pöydillä enää tästä lähtien. Noloa vaikka naurattikin aikamoisesti.

Tämä päivä onkin mennyt ihan pelkästään sohvalla maaten ja jäätelöä syöden. Katsottiin Life of Pi, suosittelen sitä leffaa! Kävin jo elokuvateatterissa sen katsomassa ja innostuin kirjankin lukemaan. Ihan huippu. Nyt jatkan rasvaisesta mätöstä ja Makuunin irtokarkeista haaveilua.

päivän asu

Nyt tulee todella historiallinen postaus, nimittäin mun bloggaushistorian ihka ensimmäinen virallinen päivän asu-postaus! Halusin ottaa siitä kuvan koska siinä on mun kaikkein lemppareimmat vaatteet tällä hetkellä. Näillä on hyvä lähteä raskaan työviikon jälkeen vähän joraamaan. Ja tuo alempi kuva ei sitten ole epätarkka vaan alkoholi on sumentanut jo tähän aikaan illasta teidän silmänne. Hyvää viikonloppua, senkin juopot!

tämä ei ole mainos

Kävin eilen töiden jälkeen Tigerissa, ei siinä baarissa (todellakaan), vaan siinä "krääsäkaupassa". Kierrettyäni sen ympäri huokaisin helpotuksesta kun en löytänytkään mitään tähdellistä. Asiaan saattoi vaikuttaa myös semisti huono-olo ja fiilis että halusin vain kotiin nukkumaan mahdollisimman nopeasti. Tänään sitten töissä satuin lukemaan Joannan postauksen kyseisestä kaupasta ja hänen ihanista löydöistään ja yhtäkkiä mulle tuli pakottava himo päästä sinne uudestaan tutkailemaan vähän tarkemmin.

Poikkesinkin sinne töiden jälkeen toistamiseen ja tällä kertaa joka puolella silmiini osui kaikkea pientä tavaraa joita palavasti tarvitsin. Keräilin korini täyteen kaikkea kivaa ja mietin että tarvitsenko nyt ihan oikeasti koristetimantteja. Noh, niille en sentään keksinyt mitään tarpeeksi järkevää käyttöä (vielä), vaan jätin ne sivuun. Kassalla maksaessani ostoksiani Däni sattui soittamaan kyselläkseen joko olen päässyt kotiin ja enkai vaan ole tuhlailemassa. "En en.."

Parasta tässä kaikessa oli se, että matkalla Espoosta kotio kerkesin jo unohtamaan mitä kaikkea ostin. Oli mukava yllättyä kotona kassia purkaessa kaikista niistä halvoista löydöistä vielä uudemman kerran! Voi pöhkö materialismionnellisuus. Sanoinhan etten osaa säästää.

1. Maustemyllyä olenkin jo pienen ikuisuuden kaivannut! Nyt kun se sattui vielä eteeni edullisesti että ennenkaikkea juuri hyvän värisenä, niin why not! Vinkki: Sen myllyn kantsii antaa kuivua kunnolla ennen kuin sinne sitä suolaa pistää...
2. Ollaan Dänin kanssa pidetty meidän astiat ihan minimissä, esimerkiksi lautasia löytyy kutakin kaksi kappaletta, koska molemmat vaan vihataan tiskaamista niin paljon. Nyt oli kuitenkin pakko ostaa pari tuollaista sinistä lasilautasta, koska yllättäen olen niitäkin jo pidemmän aikaa himoinnut. Niistä tulee ihan mummola mieleen! Sitten kun meillä on tiskikone niin käyn hakemassa noita kasan lisää. Sitä odotellessa.
3. Mulla on kauhea tarve saada purkitettua kaikki kuiva-aineet mitä keittiöstä löytyy. Suurin syy tähän on se, kun kerran jotkin korppujauhojen messissä tulleet öttiäiset onnistui valtaamaan mun koko keittiön ja silloin ei ollut itku kaukana. Mausteille lisää purkkeja siis.
4. Tossa ikkunalaudalla on jo ollut ties kuinka kauan äidin Monacon tuliainen tyhjänä kynttilää odottamassa. Ostin kaksi, joten mulla on hyvä syy huomenna marssia Alkoon ja ostaa se kaikkein siistein viinipullo ja tyhjentää illan aikana jotta tuo toinenkin kynttilä saataisiin paikoilleen. 
5. Tämä on tärkeä! Ja se on ollut ostoslistallani jo pitkään. Nyt pääsen kyhäämään herkkulattet kunnon maitovaahdolla meille ja vieraille milloin vaan! Ainoa vaan, että ensiksi pitäisi hommata se kunnon espressokeitin tuon rapusta löytyneen kahvinkeittimen sijaan. Toisekseen meillä ei käy vieraita ja jos käy ne juo olutta. Kolmannekseen mä en edes juo kahvia. Mutta ehkä nyt on hyvä tehdä asioihin vähän muutoksia. 
6. Kippoja ja kulhoja ei voi koskaan olla liikaa. Nehän on ihan tuikitarpeellisia leipomista paardeja varten. 
7. Nämä nyt ei varsinaisesti sellaiset ole, mutta mä ajattelin ne sellaisiksi valjastaa - nimittäin leipälautasiksi. Nekin on olleet jo pitkään hakusessa, mutta eipä ole enää. Tai ainakaan siihen asti kunnes löydän puiset vastaavat.

Olipa keittiöpainotteista tällä kertaa! Ja arvatkaa mitä? En edes saanut sitä mitä alunperin lähdin hakemaan, koska sitä ei ehkä ollut siellä valikoimissa tai sitten olen sokea. Mutta ensi kerralla sitten!

tiffanyt

Haluaisin tähän väliin esitellä teille eräät kengät. Juurikin nuo, mitkä ovat päässeet tuohon banneriin ja joidenka värityksen ympärille Dunks&Drunksin ulkoasu rakentuu.

Vuonna 2005 julkaistiin Nike SB:n ja Diamond Supplyn yhteistyössä yhdet merkin tähän asti suosituimmista kengistä. Niitä tehtiin maailmanlaajuisesti 4000 paria ja nykypäivänä ne huutaa uutena ebayssa päälle tonnia - mikäli käy tsägä ja niitä edes on siellä.

Nuo on ne kengät, joita Däni on kenkäkokoelmaansa himoinnut ja joita ilman hän ei sanojensa mukaan suostu häitään tanssimaan. Ja sitten minä menen ja ostan ne itselleni haha. En tosissaankaan uutena (eihän niitä uskaltaisi uutena edes käyttää), vaan törmäsin niihin Basson foorumeilla ja joku jäbä halusi päästä niistä eroon aivan naurettavan alhaisella hinnalla. Kävin ne siltä poistamassa siitäkin huolimatta, että koko oli pari numeroa liian iso, mutta hyvin ne mun jalkaan natsaa. Kunto on ihan jees, juuri sellainen että niillä uskaltaa ulkona kävellä ilman että levittelee jotain takkia eteensä ettei kengät likaannu. Tosin kun näin ne ekaa kertaa ne näytti vähän siltä, kuin niitä olisi käytetty juoksukenkinä koska nauhat oli ihan väärin ja vedettynä mahdollisimman kireälle. Ei niin! Silloin silmät saattoi vähän itkeä verta.

Mutta nyt mun ja Dänin silmät iloitsee (Dänin enemmän tai vähemmän koska kyseessä ei kuitenkaan ole sen omat) kun saadaan tuijotella näitä kaunottaria ihan livenä meidän kenkähyllyllä. Tänään hain vielä postista Tiffany-taulun joka pääsi koristamaan meidän seinää yhden älyttömän hienon tuparilahjaksi saadun susitaulun tieltä. Kenellä on seuraavat tuparit? Se taulu lähtee nimittäin kiertoon.

maanantaiboogie

Heräsin tänään samalla kun Däni lähti töihin puoli kahdeksalta, vaikka olisin voinut nukkua ties miten pitkään. Leffa jota aloin sängyssä puhelimella Netflixin kautta katsomaan olikin aivan paska. Sen lisäksi olen viidettä päivää flunssassa, vaikka olen tottunut siihen että mulla sairaudet menee nopeasti ohitse silloin harvoin kun edes vaivaudun sairastumaan. Empiiriset tutkimukseni ovat osoittaneet, että useimmiten paras lääke on alkoholi, mutta viikonloppuna sekään ei jeesannut. Ehkä join liian vähän ja liian laimeaa, en tiedä mutta sen sijaan sainkin riesakseni vatsataudin joka tosin meni alle päivässä ohi (ei, se ei ollut krapulaa). Niin ja mites sitten tuo takatalvi? Yleensä tässä kohdin alkaa olemaan toivo lähestyvästä kesästä, tai edes siitä keväästä sen verran hiipunut että alkaa miettimään onko sitä kesää koskaan ollutkaan vai onko se ollut jotain mielen kehittämää illuusiota kaiken sen kylmimmän ja pimeimmän ajan keskellä. Joudun kamppailemaan itseni kanssa etten tältä istumalta ottaisi äkkilähtöä ja painelisi ärsyttävän yskäni ja vuotavan nokkani kanssa palmujen alle. Teneriffa, Espanja 335€, 8 päivää, aijjai. Mutta tänään sattuu vieläpä olemaan viimeinen vapaapäiväni hetkeen, se siitä sitten!

MUTTA! Ei tämä mikään masistelumaanantai suinkaan ole. Ensinnäkin, viikko sitten maanantait muuttui onnenpäiviksi kun maailmankaikkeuden parhaimmasta sarjasta Game of Thronesista alkoi kolmas kausi. Toisekseen koin aina niin mukavan, mutta harvinaisen yllätyksen kun tarkistin tilinsaldoni. Siellä oli ollut jo useamman päivän ajan rahaa, jota siellä ei olisi pitänyt olla (tai olisi pitänyt olla jo yli puoli vuotta sitten mutta en niitä ihan tänään osannut odottaa näkeväni). Keräsin itseni kasaan ja lähdin silmät ristissä ja suhteellisen heikkona keskustaan pyörimään. Pidättäydyin turhista ostoksista, mikäli yhtä heräteostos_kevättakkia ei lasketa, ja ostin juurikin sen mikä on ostoslistani kärjessä jo hetken aikaa ollut. Kiitos tämän takatalven ja flunssan niille ei kylläkään ihan vielä ole käyttöä, mutta hyvä että ne on nyt valmiina tuossa odottamassa. Eipähän tule enää lykättyä sitä lenkille lähtöä vuodesta toiseen ihan vain koska ei ole sopivia tossuja. Niin, ostin siis juoksukengät. En jaksanut hifistellä mitään useamman sadan euron kenkiä, mutta ei kellekään varmaan niiden merkki tule yllätyksenä. Löysin Stadiumista hienot Niket hyvässä tarjouksessa. Nyt ehkä vähän harmittaa kun Däni näytti mulle samaan hintaan Beamhillista löytyvät aika paljon siistimmät Niken juoksutossut, se kun ei ollut se paikka josta ensimmäiseksi olisin keksinyt lenkkikenkiä löytäväni. Mutta olen sen verran laiska etten jaksa lähteä niitä palauttamaan ja ehkä harmittaa sitten vähän vähemmän liata kenkiä joita ei edes raaskisi liata. Hassua muuten että meidän kotoa löytyy pienen kenkäkaupallisen verran tossuja, mutta silti molemmat ollaan jouduttu vielä lenkkikengät hommaamaan...

Paljon asiaa tyhjästä, oho. Maanantait onkin lopareissa ihan jees ja se jatkuu vielä Saliksilla, GOT:lla sekä hyvällä kirjalla.

Tossa ne kengät vielä. Ei ne nyt onneksi kamalan pahat ole, ihan hienot jopa, juoksukengiksi siis! Ainiin, hyvät myös jalassa tietty.

terkkarin avoimet

Terkkarin avoimet on vuodesta 2005 perustettu kaikille avoin, ei-niin-vakavamielinen skeittauskisa jonka tapahtumapaikkana on Vantaan Tikkurilan terveysaseman parkkipaikka. Tapahtuma lähti aluksi muutamien kavereiden ideasta, ja siitä se on kasvanut vuosi vuodelta tuoden Tikkurilaan kesän viimeisistä päivistä nauttimaan parhaimmillaan useamman sadan rullalautailun ystävän. Avoimilla ei ole virallista järjestäjää ja tapahtumapäivä päätetään normaalisti Facebookissa. Yleensä tapahtumapäivänä on ollut syyskuun ensimmäinen lauantai. 

Tuossa vähän faktoja pöytään. Ihan satavarma en esimerkiksi perustamisvuodesta voi olla, eikä Dänikään sen pahemmin muista vaikka oli yksi noista kaveruksista ketkä koko homman alunperin laittoi pyörimään. Itse olen ollut paikalla kolmena tai neljänä vuonna ja aina on ollut ihan mahtavaa. Siitä on muodostunut jo jonkinlaiset kesän lopetussessarit jossa näkee kaikki tutut ja tutuntutut. Laudan päällä en tietenkään ole ollut, mutta mun mielestä sinne tarvittais ehdottomasti myös mimmejä kisaamaan. Omiin silmiin ei nimittäin ole osunut yhden yhtäkään. Viime vuonna sattui ekaa kertaa harvinaisen huono mäihä sään kanssa, ei nimittäin ollut sitä aurinkoa ja lämpöä mistä normaalisti sinä päivänä on totuttu nauttimaan. Tihkusateesta kunnon sateeksi yltynyt pakotti roudaamaan kamat ja kansalaiset katoksen alle, joka rajasi normaalisti käytössä olleen läänin reilusti yli puolet pienemmäksi alueeksi. Sää vaikutti negatiivisesti myös paikalla hengaajien määrään ja mekin katsottiin jo melko aikaisessa vaiheessa olevamme valmiit lähtemään kotiin ilman asiaankuuluvia jatkoja jossain niistä kolmesta Tiksin baareista. Ensi vuoden Avoimia odotellessa, tulkaa tekin!

Tässä olis vielä youtubesta napattua pätkää viime vuodesta:

Kuten näkyy, niin aika ankeet oli meiningit viime vuonna, verrattuna esimerkiksi vuoden 2009, eli so far parhaimpiin (ja oisko ensimmäisiin) Avoimiin joissa meikäläinen on ollut:

no tällanen mä oon

Nyt te varmasti kauhistelette siellä että eka se iskee kasan Instagram-kuvia ja nyt heti perään jotain kaikissa blogeissa kiertänyttä hömppää. Älkää huoliko, tämä ei tule olemaan tämän blogin ainoa sisältö. Ajattelin vaan hoitaa tämän esittelypuolen alta pois, onhan se nimittäin lukijoillekin ihan kiva tietää minkälainen tyyppi täällä ruudun takana näitä juttujaan kirjoittelee. Ja jotta tästä ei tulisi sellainen kuiva työhaastattelun tyylinen "Moi oon Kipa kakskytneljä vee, asun Kalliossa ja tykkään kaikesta kivasta ja nätistä..." (juuri tolla kyseisellä lainilla aloitan kaikki työhaastattelut ynnämuut esittelytilanteet, success.), niin metsästinpäs tähän näitä kaikissa siellä blogeissa kiertäneitä And that's who I am-kuvia.

Tehtävä oli ehkä hankalampi mitä luulin. Tai siis, jotenkin tuli mieleen että niitä kuvia on tehnyt ainoastaan ne kaikkein angstisimmat ja itsetuhoisimmat teinit. Tai sitten ne oli jotain itsestäänselvyyksiä, kuten "I love summer". No kukapa ei? Tai sitten jotain ihan epäoleellisuuksia jotka ei nyt musta oikeen paljoa musta ihmisenä kerro; "I love giraffes." Ai niinkö, no mutta mites noi koalat sitten? "Ne on ihan jees." No oli siellä sitten niitäkin joissa mentäis jo liian henkilökohtaisuuksiin ja muutamia olin jo laittamassa mutta otinkin pois koska en haluu kauheen töykeetä kuvaa näin aluks antaa hahaha. Mut tässä nyt ois pari kuvaa joihin kirjottelen vielä niitä vähän auki:

 161,5 senttinen hobitti täällä terve! Tatuointeja löytyy kaksi kappaletta (tai 3-4 laskentatavasta riippuen) ja suunnitelmissa olisi ottaa vielä ainakin muutama lisää. Mulla on myös jonkinsortin syömisvamma, koska oon lopareissa aika nirso, syön aika vähän kerrallaan ja tyyliin ainoa paikka jossa suostun syömään on oma koti. Omat vitsit on just niitä kaikkein parhaimpia.

 Aina kun joudun nukkumaan yksin (en onneksi usein), niin nukun vähintäänkin telkkari päällä. Matkustaminen luonnollisestikin kiinnostaa ja määrittelisin itseni melko itsepäiseksi yksilöksi. Tosin kun jaan elämäni toisen myös erittäin itsepäisen tyypin kanssa, niin oon kuitenkin sitten se, joka mieluummin antaa periksi. Kai. Olin pienenä kunnon pelaajanörtti, nykyään se on vähän jäänyt mut ei siitä kauaa ole kun hommasin itselleni uusiks GTA San Andreaksen. Mulla on ollut ikuisuusprojektina hommata Nintendon 8bittinen ja siihen kaikki siistit Mariot.

 Ekaa en kommentoi koska on se ehkä vähän noloo kun pelkään niitä yksin kotona ollessani aina välillä. Mulla on jotenkin aika vaikee tutustua uusiin tyyppeihin. Tai kyllä niihin tutustuu mutta ne sitten jää sellaselle tuttavuusasteelle. Yläasteen jälkeen en oo muistaakseni ketään sellaista "sydänystävää" saanut. Ja mulla on oikeasti ihan kamala makeanhimo koko ajan! Däni osaa jo automaattisesti joka kauppareissulta tuoda mulle suklaapatukan tai pari tikkaria. Mä olen ihan ehdottoman uskollinen ja odotan sitä myös toiselta osapuolelta. Onhan sitä nuoruusvuosina tullut töppäiltyä, mutta nykyään toi sattuu olemaan vaan niin itsestäänselvä asia. Jos on suhteessa niin sitten kanssa ollaan eikä sooloilla menemään missään muualla (ellei nyt sitten ole tullut jotain muuta sovittua, mutta se taas ei ole mun juttu).

Jepjep, harvasta asiasta koen olevani riippuvainen ja yksi niistä on netti/tietokone/puhelin. Mä en tiedä miten mä pärjäisin mikäli en pääsis samalla sekunnilla kun tarve iskee niin googlettamaan mitä älyttömämpiäkin asioita. Etenkin jos on vähän enemmän ihmisiä ympärillä, niin tykkään enempi olla hiljaa ja vaan kuunnella. Mua itseasiassa vähän ärsyttää olla sellasten kanssa, ketkä höpöttää taukoamatta ilman että niillä on ees mitään tähdellistä asiaa. Ja sitäkin enemmän ärsyttää jos joku kuittailee siitä kun ei ole koko ajan sanomassa jotain. En oo mikään kauheen intohimoinen musiikinkuuntelija, mut sitten kun joku biisi kolahtaa niin kuuntelen sitä kyllä niin paljon että kohta oonkin ihan kyllästynyt siihen. Tää ei ole mitään vihjailua suuntaan eikä toiseen, oon vaan aika häähullu.

 Tää on parasta puuhaa etenkin just kun pitäis alkaa nukkumaan. Joo, mulla on sellanen jatkuva seikkailunhalu päällä. Olisi vaikeeta kuvitella että loppuelämä menisi ihan tätä samaa rataa. Tää nyt on aika peruskauraa ja luulisin ja toivoisin että tää koskis ihan jokaista. Mä pyrin olemaan kiva kaikille vaikken pitäiskään kyseisestä ihmisestä. Ei se ole mun mielestä kaksinaamaisuutta, vaan ihan perus käytöstapoja. Mut en mä sit sen seuraan hakeudukaan tai mitään frendaa et kyllä musta huomaa jos en jostain pidä ja tarvittaessa osaan suoraan sanoakin. 

 Mä oon aina ihan liekeis kaikist synttäreistä, myös niistä omista. Tosin en tiiä mitä mieltä tuun lähivuosina asiasta olemaan, niitä vuosia kun tuppaa olemaan vähän liikaa jo. Mut tykkään kans juhlia muidenkin synttäreitä ja yks vuosi tässä järkkäsinkin Dänille super onnistuneet yllätyssynttärit joista sillä ei ollu mitään hajua. Haaveilen aika monista paikoista mis pääsis käymään mut Nyc on kyllä ihan kärkisijoilla. Oon miettinyt jos sitä onnistuis pääsee sinne kun tulee 1/4 vuosisata täyteen, mut saas nähä. Mä vihaan kaikennäköistä draamaa, sitä on valitettavasti täällä blogimaailmassakin ja haluan pysyä kaikesta sellaisesta mahdollisimman kaukana. Aina jos joku alkaa koittaa vääntää jotain draamantynkää niin ensisijaisesti koitan vaan lopettaa touhun heti alkuunsa, mut jos alkaa liikaa ärsyttää niin sitten ei hyvä. Tän takii jätkien kaa onkin paljon letkeempää. Mä oon tosi laiska puhumaan puhelimessa ja luuritse mut tavoittaakin aika huonosti. Ite oon aina eka pistämässä viestiä vaikka sit toisaalta vihaan kans sellast asioiden vatvomista tekstarein kun sen sais niin paljon nopeemmin hoidettua puhelimitse. 

 Tähän vois itseasiassa laittaa et kaikkia Disneyn Klassikoita, etenkin Leijonakuningasta, Aladdinia ja Pientä Merenneitoa. Mä en tiiä onko liian naiivia uskoa kohtaloon, mutta kyllä mä ainakin haluaisin uskoa että kaikella on tarkoituksensa. Ainakin se on tullut huomattua, että asiat järjestyy ennemmin tai myöhemmin. En oo mitenkään pitkävihainen, jos nyt satun edes suuttumaan. Se kun tuntuu olevan aika hankalaa. Mun unet on oikeasti ihan hulluja. Näen niitä joka yö paljon. Koitin yhdessä vaiheessa pitää unipäiväkirjaa, mut se osoittautui liian vaikeeksi kun unet oli liian sekavia. Muistan ne kuitenkin tosi hyvin, jotkut vielä useiden vuosienkin jälkeen. Oon nähny myös aika paljon enneunia. Maailman siistein asia ois sellanen unientallennuslaite.

 Tää koskee just niitä hyviä biisejä, mutta myös esimerkiksi tv-sarjoja ja no mistä nyt ikinä innostuukin. Siinä missä oon parisuhteessa uskollinen, niin koen olevani myös kaikinpuolin luotettava. WORD. Musta olis niin kiva syödä pelkkää luomua ja jos nyt sitä lihaa on pakko vetää niin jotain tyyliin riistaa. Mutta kun ei vaan pysty! Se on liian helppoa marssia tohon lähi-Alepaan hakee parit pihvit ja pistää pannulle paistuu. Ei mikään ole parempaa.

 Siis todellakin vihaan. Musta väittelyt on tosi kivoja ja viihdyttäviä, mikäli mä vaan tiedän tarpeeksi asiasta. Pakko kans myöntää, että välillä oikeen nautin riitelemisestä kun itse on oikeassa ja sitten koittaa vähän takoa järkeä sen toisen päähän. En pysty syömään mitään meriruokaa, paitsi kalaa ja niistäkin vaan tonnikalaa ja lohta tietyissä muodoissa. Tää nyt sattu tulemaan eteen niin nappasin tähän mukaan, mutta tätä listaa vois jatkaa ties vaikka kuinka monella loistavalla leffalla.

 Pitkät automatkat on parhautta. Itseasiassa kaikki pitkät ajat kun istutaan jossain matkustaen, on niin kivaa. Etenkin lento- ja laivamatkat! Junista en niinkään välitä. Haha, indeed. Olen tosi laiska lähtee mihinkään kotoa. Mut ehkä ne lämpimämmät ilmat tuo tähänkin muutoksen. No tää nyt menee vähän toistamiseksi, eikös meinaa aika samaa asiaa. Mua ahdistaa ihan sikana ihmismassat ja kaikki ryysikset. Vältän niitä parhaani mukaan. Tässä tosin on se ristiriita, et tykkään esimerkiksi festareista, mutta siellä en olekaan ihan selvinpäin niin ei se silloin haittaa.

 Nautin ehkä kaikkein eniten kun saa olla luonnon keskellä täydessä hiljaisuudessa, kuten mökillä. Välillä mietin et mitä mä täällä kaupungissa oikein teen kun oma rauha, luonto ja kaikki tollanen olis niin paljon hienompaa. Jonkun pitäis nähdä millasta täällä on kotona kun ollaan Dänin kanssa kahdestaan. Tai no ehkei sittenkään. No pitihän tänne tää yks toinenkin lempparileffa lisätä. Meidän suvussa on aika paljon vasureita, kuten mun äiti, vaari ja jotkut serkut.

 Jos jossain olen hyvä, niin se on tämä. Pystyn makoilla tunteja putkeen, mutta jos tähän lisätään vielä vaikkapa kone tai telkkari niin siinä menisi sitten vaikka heittämällä päiviä. Kuten tossa jo tulikin ilmi, niin rakastan lentokoneita ja niillä matkustamista, etenkin kun on joku pidempi lomamatka tiedossa. Yks parhaimmista duuneista oli kun olin lentokonesiivoojana. Kaikki mikä tulee, se myös menee. Mulla ei ole ikinä ollut rahaa säästössä ja mulla on rahan suhteen vähän sellainen mentaliteetti, että no se on vaan rahaa ja sitä saa aina jostain lisää. Mietin sitä kans silleen, et mitä varten mä sit siellä duunissa olen jos en sais nauttia niistä rahoista, vaan ne pitäis pistää jonnekin tilille piiloon ja lepää siellä koskemattomana siihen asti kunnes musta aika jättää ihan vaan siksi että olisi jokin turvan tunne. Mulla on tapana mennä vasta siinä kahden-kolmen aikoihin nukkumaan ja voisinkin sitten nukkua helposti sinne yhteen asti.

 Näitä sitten teenkin ihan kaikesta! Mulla on yksi vihko täynnä pelkkää listaa. Siellä on vaatteita, joita haluan, kirjoja joita haluan lukea, leffoja joita haluan nähdä, ruokaa mitä pitää ostaa, asioita joita haluan tehdä.. Viimeisimmän listan tein eilen parhaimmista parhaimmannäköisistä näyttelijöistä. No en nyt välttämättä halua paeta ihan sanan perimmäisessä merkityksessä, mutta tähän väliin maistuisi kyllä loma jossakin kaukana ja lämpimässä. Haaveilen kyllä myös siitäkin, että joskus vielä pääsisi Suomesta kokonaan pois. Niin no, pitäiskö nyt oikeesti mennä nukkumaan vai dataanko tässä vielä pari tuntia. Käynkö mä koulua vai haluanko ennemmin bilettää... Pakkomielteinen ei ehkä ole paras sana mua kuvaamaan, etenkin kun vertaa tuota toista puolisko ja sen kenkäkokoelmaa, mutta onhan tässä muutamat popot tullut hankittua ja haluan vielä lisää... paljon lisää.

 Ah kyllä. Voikun voisinkin joskus asua merenrannalla ja olla tekemättä muuta kuin uida päivästä toiseen aalloissa. No on toi Däni ihan kiva. Etenkin tuolla kaupungilla kävellessäni uppoudun niin mun ajatuksiin että tulee kuljettua ihan laput silmillä. Ja koska mä olen niin epäsosiaalinen ja vaikeasti tutustuttava plus kaikki ne lähiössä asutut vuodet ja silloin musta liikkuneet juorut niin tosissaankin vähän tuntuu ettei suurimmalla osalla oo käsitystäkään millanen oikeasti olen. Mutta sitten taas, kiinnostaako mua edes.

 Aina on liian kuuma ja ryysistä ja jonoa ja kassit painaa eikä sit kuitenkaan löydä ikinä mitään... Siks teenkin suurimman osan hankinnoista netistä. Etenkin tätä sarjaa! Haluisin tehdä postauksen kaikista niistä hienoista sarjoista, joihin olen tehnyt tuttavuutta tässä viime aikoina. Mähän tosiaan sain kuin sainkin käytyä sen autokoulun loppuun, eikä siihen mennyt kuin nelisen vuotta. Mutta koko sen kahden vuoden ajan kun mulla oli kortti taskussa, niin istuin siinä ratin takana maksimissaan kymmenen kertaa. Ei paljoa huvittanut pistää rahoja enää mihinkään kakkosvaiheeseen. Enkä ole muuten tullut sen jälkeen tarvinneeksikaan. Paitsi kerran kun lähi-Alepan täti ei suostunut myymään mulle kaljaa kun oli vanhentuneet henkkarit ainoastaan messissä. Koitan pysyy mahdollisimman positiivisena, tai vähintäänkin realistina. Jos joku tulee mulle asioitaan valittamaan, niin osaan kyllä kuunnella, mutta useimmiten mun neuvo onkin sitten että "Kyllä se siitä, kaikki järjestyy, älä nyt liikaa stressaa".

Kevät on kyllä niin sitä aikaa, kun nautitaan kaikesta mahdollisesta. Kuivaasta, puhtaasta asvaltista, leskenlehdistä, ekasta lämpimästä päivästä, ekasta terassijuomasta, päivän pitenemisestä, linnunlaulusta.. Sarkasmi on ihan parhautta enkä mä pystyis kuvitella tulevani kovinkaan helposti sellaisen kanssa toimeen ketä ei yhtään sitä ymmärtäisi. Uskon karmaan ihan 100-0 ja siks välillä vähän pelottaakin vaikka koitankin tehdä kaikille just niinku haluaisin itselleni tehtävän. No siis mähän en ole näitä odotuksia alunalkaenkaan täyttänyt enkä varmaan koskaan tule täyttämäänkään.

save the drama for your mama

NO MOI. Täällä mä taas oon! Kahdeksan kuukautta blogitonta elämää takana ja voin myöntää että ikävä tänne on ollut kova. Mulla ei ole koskaan elämässäni sen jälkeen kun aloin päiväkirjaa joskus ekalla kirjoittaa, ollut näin pitkää taukoa elämäni ja fiiliksieni taltioimisessa kirjalliseen muotoon. Onneksi tässä on pitkä syksy ja talvi takana joidenka aikana ei olisi paljoa kirjoitettavaa irronnutkaan. Inspistä ja motivaatiota siis löytyy enkä malta pysyä pöksyissäni kun odottelen tota ilman lämpeemistä niin toivottavasti tänne blogin puolellekin irtoisi sitten mahdollisimman paljon sitä auringosta saatavaa fiilistä ja menoa ja meininkiä.

Tässä tätä uutta blogia pystyyn pistäessä tuli kyllä taas kirkkaasti mieleen mikä tässä touhussa ei ole niin siistiä - nimittäin toi koodauspuoli. Vaikka aikamoinen dataajanörtti olenkin, niin toi koodauskieli on mulle täyttä hepreaa. Noh, pientä hienosäätöä sentään kaveri googlen kautta olen onnistunut tekemään mutta näköjään blogger ei halua toivottaa mua tervetulleeksi helpoimman kautta. Jostain syystä en saa muutettua joidenkin kohtien, esim. postauksen otsikon, väriä ja fonttia. Pitääkin siis niihin tässä vielä paneutua mutta en enää malttanut olla korkkaamatta tätä blogia.

Jos ei koodaaminen suju, niin ei kyllä sitten myös kuvanmuokkauskaan. En ole muutenkaan mitään valokuvaajatyyppiä, eli pieni varoituksen sana lienee paikallaan. Puhelimen kamera on ainoa jonka omistan, eikä aikeissa ole muuta hankkiakaan. Ehkä, ja vain ehkä, jaksan panostaa jossain vaiheessa minijärkkäriin, mutta mitään super hienoja kuvia on siis aikalailla turha tältä blogilta odottaa. Olen muutenkin vähä enemmän sellainen old school-bloggaaja, että panostan enemmän tähän tekstipuoleen. Mutta jos siis paskat kuvat ja jutut ei haittaa, niin ei muuta kuin tervetuloa!

Nyt kaikki huutaa JEEE ja pommittaa kommenttiboksin täyteen ylistyssanoja mun öö viidennestä vaiko kuudennesta tulemisesta. No ei vaiskaan. Mutta kertokaa toki ihmeessä mikäli olette tänne eksyneet ja vieläkö vanhat lukijat jaksaa roikkua messissä?

Ps. Kuvituksena mun IG-kuvia blogitauon ajalta. Pitää kattoa jos noikin saa vastedes jotenkin järkevämmin jos ja kun niitä tulee hehe.