30 day challenge: D8 - Your family

Hah, käytiin eilen katsomassa Fast and Furious 6. Ihan vaan koska oon teininä ihan huolella fanittanut niitä leffoja ja onhan ne kaikki nyt tullut katsottua niin piti toi uusinkin ja mun luulojeni mukaan myös viimeinen osa. Eihän noissa leffoissa ole enää pitkään aikaan ollut mitään järkeä tai logiikkaa, mutta viihdyttäviä ne on silti! Ja hyvännäkösiä. Elokuvaahan se vain on, ei sen pidäkään etenkään toimintaleffoissa mennä just niinku oikeessa elämässä kaiken fysiikan lakien mukaan. Oli tämä sitäpaitsi parempi kuin se edellinen. Lopputekstien keskelle sijoitettu yllättävä kohtaus oli kyllä aikamoinen (jengi taputti sille?), antoi just yhden syyn lisää mennä katsomaan sen seuraavankin osan. Kyllä, ensi vuonna tulee F&F 7.

Vaikka noissa Fast and Furious-leffoissa niin kamalasti perhearvoja toitotetaankin, niin ei se silti ole milläänlailla aasinsilta tämän päiväiseen haasteeseen. Mulla olisi oikeastaan vaikka minkälaista tarinaa kerrottavana mun perheestä. Ollaan kyllä kaikenlaista käyty läpi ja yksi vaikuttamimmista tekijöistä varmastikin on ollut meidän entinen isäpuoli, joka oli pahemman luokan narsisti. Tämä blogi ei tosin ole ehkä ihan oikea paikka siitä avautua, mutta mä joskus tulen niistä asioista tavalla tai toisella kertomaan. 

Meillä on aika iso perhe. Tai itseasiassa koko suku on iso, sillä äidillä on viisi sisarusta ja näillä kaikilla on vähintään kaksi lasta. Sitten meitäkin on kuusi lasta, minä vanhimpana. Mua on aina ärsyttänyt esikoisen asema siitä syystä että olen saanut olla se "tienraivaaja", eli mulle ollaan oltu sata kertaa ankarampia kuin mitä noille muille. Olen myös aina ihan hirmuisesti toivonut isoveljeä- tai siskoa. Mutta sitten toisaalta olen kanssa ihan häikäilemättömästi käyttänyt vanhimman oikeuksia hyväksi. 

Sitten mulla on mun toinen perhe, johon mun isän lisäksi kuuluu äitipuoli sekä kaksi velipuolta. Oikean isänihän tapasin vasta 15-vuotiaana, mutta ollaan sen jälkeen oltu yhteyksissä ja nähty silloin tällöin. Niin kuin mun "oikean" perheen tyypeistä, niin myös tämän toisen perheen tyypeistä tykkään ihan älyttömästi. 

En voi kuitenkaan sanoa olevani niin kamalan läheinen mun perheiden kanssa. En pidä niin tiiviisti yhteyttä ja vaikka ne asuukin ihan tossa Vantaalla niin kyläiltyäkin tulee aika harvoin. Tulen kyllä loistavasti toimeen kaikkien kanssa ja koen olevani tervetullut ihan milloin vain. Ehkä se onkin tärkeintä. 

Niin ja kyllähän tuo Dänin puoleinen perhe on tässä vuosien myötä myös tullut tärkeäksi. Tietenkään sitä kaikkein tärkeintä, eli itse Däniä unohtamatta!

Näihin sanoihin lopetan nyt tämän postauksen ja riennän päivän tapahtumiin. Ehkä sitä myötä saisin sen skipatun "Bullet your whole day"-haasteen kyhättyä kasaan ihan kuvien kera!