Eilisessä postauksessa vähän sivuttiinkin näitä mun pelkoja, toisinsanoen sitä miten nössö olen ja nukun telkkari päällä yksin ollessa. Pimeän ja joidenkin höpömörköjen lisäksi pelkään luonnollisesti sitä että itselle tai jollekin läheiselle tapahtuu jotakin. Däni on myös tartuttanut mulle jonkinasteisen autossa matkustamisen pelon. Siellä liikenteessä kun kaikki on niin pienestä kiinni ja siellä liikkuu niitä urpoja ketkä niin mielellään leikkii omallaan kuin muidenkin hengellä.
Pelkään myös punkkeja, tai pikemminkin inhoksun maailman eniten. Pelkään kauhuleffoja. Olen seurannut Dänin esimerkkiä ja lopettanut niiden katsomisen kokonaan koska saan niistä traumoja. Mulla on ollut kauheat taistelut itseni kanssa kun tekisi niin mieli katsoa Paranormal Activity mutta itseni tuntien en uskaltaisi varmaan nukkua hetkeen sen jälkeen.
Pelkään myös sitä, että herään joku päivä vanhana ja ajattelen että tässäkö se elämä oli ja harmittelee kaikkia niitä asioita mitä jätti tekemättä.
Loppujenlopuksi olen aika kiitollinen ettei mulla ole mitään elämää rajoittavia pelkoja, kuten lentopelkoa tai jotain fobiaa. Olisi nihkeetä jos pelkäisi kuollakseen jotain niinkin normaalia ja arkipäiväistä asiaa kuin lintuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti