Haa, kroppa-asiaa. Voi kun voisin tähän kirjoittaa pitkän tarinan siitä miten olen vanhenemisen myötä oppinut hyväksymään kroppani ja kuinka kaikki naisten kropat on kauniita -omani mukaanluettuna- ja kehoaan pitää kunnioittaa ja blaablaa blaah. No, en voi.
Ei mulla ole mitään isoja ongelmia kroppani suhteen. En uiskentele päivästä toiseen itseinhossa siitä miten läski olen tai pakonomaisesti etsien peilistä uusia virheitä. Mutta sanottakoon niin, että tiedostan kyllä ongelmakohtani ja olisin enemmän kuin onnellinen jos pääsisin niistä eroon.
Joskus mulla oli kamala kompleksi mun pituuden kanssa. Ärsytti kun en voinut olla "normaali-ihmisten" pituinen. Onhan se oikeasti kamalan epäkäytännöllistä. Keikoilla näkee huonosti lavalle ja leffassa aina joku sua pidempi tulee sun eteen (whoo mitkä todennäköisyydet!), kaupassa ja kotona joudut kurottelemaan ja kiipeilemään saadaksesi jonkin tuotteen. Puhumattakaan siitä, että kaikki katsoo sua aina alaspäin! Sitten vielä kun mä en ole korollisten kenkien ylin ystävä. En väitä ettenkä ottaisi joitakin (kymmeniä) senttejä samantien pituutta jos siihen jokin mahdollisuus olisi, mutta kun aloin miettimään kuinka paljon maailmassa on enemmän sua pidempiä jäbiä, niin oon ihan hyväksynyt lyhyyteni. En tiedä olisko puoletkaan niistä pitkistä hyvännäköisistä miehistä niinkään viehättäviä jos kattelis maailmaa niiden kanssa samalta korkeudelta.
Mulla on oikeastaan kaksi asiaa kropassani, joita en voi sietää ja haluaisin niin paljon korjata ne. Näistä valitettavasti vain toiselle on tehtävissä jotain.
Mun hampaista olen joskus avautunut ennenkin. Ne ei ole missään määrin nätit, mutta sitäkin vähemmän ne on hyvässä kunnossa. Vaikka niitä hoitaisi kuinka hyvin niin ei auta. Onneksi hätä ei ole tämän näköinen! Olen nähnyt miten muakin toivottovimmista tapauksista loihditaan kunnon hollywood-hymyjä, niin miksei munkin purukalustosta. Näillä hinnoilla se tosin ei ole ehkä ihan lähiajan tavoite.
Sitten se toinen asia joka häiritsee mua eniten kaikista enkä vaan pysty hyväksymään sitä vaikka mikä olisi. Mulla ei ole lantiota! Eikä lantiottomuuden myötä myöskään takapuolta. Olen tasan kerran elämässäni kuullut jonkun sanovan että mulla on hyvä perse. Se oli ala-asteella. Neva föget. Vaikka olisi kuinka isot tissit, niin kyllä se vaan syö naisellisuutta kun näyttää ihan mieheltä takaapäin.
Ja jos saa vähän vielä valittaa niin kyllä mua vähän syö myös se, että kaikki kertyy mulla vatsaan niin voitte vain kuvitella kuinka kaunis näky se on. Tässä koitan parhaani tehdä asialle jotain, mutta ei paljon naurata kun kilot näyttää olevan jämähtäneen pömppövatsaksi ja ne lähtee juuri sieltä mistä ei pitäisi - tisseistä.
Mutta näin muuten viihdyn kyllä kropassani enkä koe mitään suurempaa inhoa sitä kohtaan. Voisi se olla joku oikeasti paha, tää nyt ei oo mikään kamalan toivoton. Muhah.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti