KÄÄK!

Ehkä ei niin kilttiä kadota blogihiljaisuuteen kun on päättänyt viimisimmän postauksen sanoihin "luvassa postausta mikäli pääsen yhtenä kappaleena takaisin". Pääsin kyllä yhtenä kappaleena kotiin ja Provinssista on tulossa postausta. Mulla on myös vaikka kuinka monta muutakin postausta tossa odottelemassa, mutta on ollut vain niin hankalaa lähteä niistä yhtäkään kirjoittamaan. Ehkä se on se kesä, mikä on vienyt mukanaan, tai pikemminkin arki ja rutinoituminen.

Tähän ysistä-viiteen-rytmiin on ollut yllättävän vaikea tottua, vaikka kyllähän se on ajan myötä helpottanut ihan vaan koska pakko tottua. Vaikka menisin mihin aikaan tahansa nukkumaan, niin tuntuu ettei mikään unimäärä riitä ja se viideltä kotiin pääseminen tuntuu niin hemmetin myöhäiseltä. Mutta onneksi on mukavimmat työkaverit koskaan ja tätä en olekaan ennen päässyt toteamaan. Vapaat illat sekä viikonloput tuntuu aivan taivaallisilta, mutta menee joka kerta aivan liian nopeaan.

Mutta joo, täällä mä vielä siis olen ja niin on tämä blogikin. Postausta on tulossa Provinssista, juhannuksesta, Tukholman reissusta, tulevan viikonlopun kekkereistä sekä haluan esitellä muutamia ostoksia puhumattakaan tästä meidän pikkuvieraastamme!

Sii juu leiter, aligeiter.

festarifail

Ehkä näin vajaan vuoden jälkeen olen vihdoin valmis kertomaan tästä meidän epäonnisesta Ruis Rock-reissusta. Edellisessä blogissa taidettiin jopa kyselläkin tämän postauksen perään kun olin tätä viikonloppua niin paljon etukäteen hehkuttanut mutta mitään postausta ei sitten ikinä tullutkaan. Silloin tulin siihen tulokseen että ei mulla siitä mitään kerrottavaa olisi ollut.

Nyt aika on parantanut haavat ja kun huomenna pääsee jälleen festaroimaan, niin voisi olla vihdoin aika selventää mitä tuolloin oikein tapahtui ja toivoa että tulevat festarit menisivät edes hieman enemmän putkeen.

Mullahan oli ollut takana kaksi aivan erinomaista Ruissia. Kaikki oli osunut vain niin kohdilleen - oli loistavaa seuraa ja kelikin aivan täydellinen. Siksi odotinkin innoissani pääseväni jälleen Turkuseen viettämään yhtä kesän parasta (ja odotetuinta) viikonloppua. Ainoa huoleni oli vain se, että Däni oli jo kuukausia etukäteen kieltäytynyt lähtemästä festareille sinä kesänä vedoten vanhuuteen. Jep. Aluksi siis vaikutti hieman siltä että joutuisin itsekin feidaamaan koko Ruissin koska sopivaa seuraa ei tahtonut löytyä. Reissuseuraksi valikoituikin sitten Paula, joten ainakaan seuran suhteen mulla ei ollut tällä reissulla valittamista.

Heti saapuessamme Ruissalon leirintäalueelle oli jo melko selvää että helteisistä kesäkeleistä emme pääsisi tulevina päivinä nauttimaan. Se oli ainakin osatekijä siihen, ettei mulla ollut fiilis mitä parhain (aito oikee festarikävijä täällä hei) mutta koitin kaikin tavoin tsempata, olihan kyseessä kauan odotettu kesän ainoa festariviikonloppu.

Eka ilta oli kyllä kiva! Kaiken kruunasi mun niiin paljon odottamani Rasmuksen keikka, joka oli kyllä ihan huippu ja samaten ainoa nähty keikka sinä viikonloppuna. Mutta sitten loppuillasta tuli riitaa Dänin kanssa kun se vähän törttöili kotipuolessa ja aamulla herätessämme huomattiin että teltta oli märkä yön vesisateesta johtuen sekä meille oli sattunut harvinaisen paskat telttanaapurit sillä meidän kamoja oli lähtenyt kävelemään ja ne oli muutenkin niin seis ettei edes omaa nimeään tiennyt niin koita siinä sitten olla kun saa koko ajan olla vahtimassa ettet jää jonkun tyypin alle kun se ei pysy enää pystyssä.

Tähän väliin voisin sanoa etten tietenkään huuda minkään vesiselvyyden perään, enhän itsekään selvimmästä päästä festareilla ole, mutta tollanen älytön apinointi kun nyt vaan satutaan olla jossain poissa äidin valvovan silmän alta, on jotain aivan käsittämättömän typerää ja on omiaan myös pilaamaan muiden juhlimista. Ja jos on aivan pakko olla ihan pelti kiinni, niin voisi sitten siinä vaiheessa jättää ne muut ihmiset/muut teltat rauhaan.

Eipä siinä sitten oikein fiilistä mikään parantanut ja aloin haikailemaan kodin lämpöön ja rauhaan. Myös Paulan festarifiilis oli siinä vaiheessa hävinnyt samoista seikoista johtuen (miinus parisuhderiidat), joten pitkän pähkäilyn jälkeen päätettiin jättää leikki sikseen ja ottaa ensimmäinen juna Helsinkiin.

Että sellainen reissu sitten! Ei tosissaan tehnyt niin paljon silloin mieli alkaa tarinoimaan siitä miten oltiin lähdetty yhden yön jälkeen maitojunalla kotiin, vaikka nykyään tuo ehkä jo vähän naurattaa. Harvinaisen kallis reissu siellä vietettyyn aikaan nähden, mutta tulipahan tehtyä!

Huomenna auto starttaa tosiaan Provinssia kohti, jossa itse en ole vielä kertaakaan ollut. Lupaan että sieltä kyllä postausta tulee, mikäli vain yhtenä kappaleena pääsen kotiin takaisin, hehhe. Tulevalta viikonlopulta odotan hyvää säätä, loistavaa fiilistä, riidattomuutta, kivoja tyyppejä, tuttuja, mahtavia keikkoja ja vielä kerran hyvää säätä. Palaillaan ensi viikolla ja katsotaan kuinka moni pääsi toteutumaan!

ostarikokoontuminen

a.k.a. Kolismiitinki a.k.a. kesärieha.

Tiedättekös, tähän mennessä tämä kulunut kesä on ollut parempi kuin koko viime kesä yhteensä! Ja kesäkuutakin on mennyt vasta viikko. Fiilis on vaan niin super! Kaiken kruunaisi täyspitkä kesäloma, mutta ei kai sitä kaikkea voi saada.

Eilen oli taas vuosittainen Ostarikokoontuminen Kolohongan ostarilla. En tiedä kuinka pitkät juuret tällä kyseisellä tapahtumalla on, mutta jo useampana (kymmenenä?) vuotena jengi on kerääntynyt viettämään kesäpäivää ja hengaamaan frendiensä kanssa tuon ostarin pihalle. Yleensä aikaisimmat on paikalla jo puolenpäivän aikaan ja siinä sitten sitä jengiä kertyy koko ajan enemmän ja enemmän siihen asti kunnes poliisit tulee häätämään köörin pois. Sieltä sitten siirrytään läheisille kaltseille, "biitseille", jossa ollaan jatkettu yömyöhään asti.

Itselleni tämä oli kolmas tai neljäs kerta kun käyn niin sanotusti korkkaamassa kesän Koliksessa. Viime vuosi jäi välistä paskojen kelien takia - ylläri. Parhainta on ehdottomasti ollut toissa vuonna ja sitä edellisenä kun aurinko on hellinyt koko päivän kirkkaalta taivaalta ja paikalla on ollut kaikenmaailman tutut ja tutuntutut keitä ei ole välttämättä useaan vuoteen nähnyt.

Eilenkin oli toki hauskaa, mutta itse pääsin mestoille aika myöhään bygittyäni ensiksi himassa miettien jaksanko lähteä ollenkaan. Aika monet tyypit oli tänä vuonna skipannut koko tapahtuman ja nekin vähät ketä paikalle oli eksynyt lähti suht ajoissa pois. En nähnyt puoliakaan niistä keitä olisin halunnut tavata, mutta oli siistiä nähdä edes ne muutamat frendit! Ja nyt on kyseessä sellaiset ihmiset, keiden kanssa on joskus aikoinaan tullut hengailtua todella tiiviisti ja jaettu kaikki ilot ja surut. Harmittaa aika paljon miten niiden kanssa on tiet erkaantunut, mutta se tarkoittaa vaan sitä että täytyy ottaa tehtäväksi vierailla Vantaalla vähän useammin.

Siirryttiin baariin, jossa törmäsin vielä lisää vanhoihin tuttuihin. Onneksi tuli lähdettyä enkä vain jäänyt himaan lagaamaan! Huomenna olisi taas maanantai mutta ei se oikein haittaa koska tulee Game Of Thronesin kolmaskauden päätösjakso sekä lähtölaskenta Provnssiin alkaa!

Jengi biitseillä. Illan ainoa kuva ja tämäkin oli vain havainnoillistava kuva Dänille että mikä meno. Sekin kun feidasi Koliksen ja meni mieluummin frendilleen grillailee ja pelailee, pyh.

kesä, olet rakas

Tänään on ollut ihan täy-del-li-nen sunnuntai! Myös perjantai oli kiva kun istuin eka yhden kaverin kanssa puistossa ja siitä siirryin toisten kavereiden luokse toiseen puistoon josta sitten jatkoimme baariin. Eilen meni ehkä vähän hukkaan se vapaapäivä aurinkoineen, mutta kieltämättä kunnon nollaaminen sohvalla aamusta iltaan maaten tuli tarpeeseen. Mutta tänään, oi että! Lähdettiin heti aamusta herättyämme Dänin kanssa eväinemme ja kirjojemme Tokoinrantaan ottamaan sitä aurinkoa ja siinä jossain vaiheessa alettiin miettimään olisko jo mun porukoiden uima-allas täytetty vedellä. Pikainen soitto äidille varmisti että olihan se. Kipaistiin nopeasti himasta hakemassa uimakamat, käveltiin Vaasankadun poikki jossa jengi oli levittäytynyt kadulle kirppistelemään (kuinka siistiä että se on näin kesäksi muutettu kävelykaduksi), ja hypättiin bussiin kohti Päiväkumpua.

Perillä sitten uitiin, syötiin, korkattiin pari skumppapulloa, oltiin, nautittiin ja pelattiin fudista. Äsken saatiin vielä avoautossa kyyti kotiin. Kaikkea tällaista siistiä koko kesälle kiitos! Tämän hetkinen vuodenaika on ehkä elämässä se mitä eniten fiilaan ja rakastan, silloin jos milloinkaan tuntee elävänsä. Siksi onkin tosi harmi että se kestää vain sen yksi neljäsosan vuodesta. Kyllä mä omalla tavalla aina fiilistelen muitakin vuodenaikoja, mutta niiden viehätys kestää tasan sen viikon korkeintaan. Sitten tuleekin taas ikävä kesää jota jaksaa fiilistellä koko sen lyhyet kolmisen kuukautta + muun ajan vuodesta. Mä en tosissaan tiedä mitä mä vielä täällä Suomessa enää teen, mutta kai se on loppujen lopuksi niin hankalaa irrottautua tutusta ja turvallisesta ja kaikista läheisistä. Olen mä kyllä niin saletti, että vielä jonain päivänä mun osoite tulee olemaan jossain maassa jossa on ympärivuotinen kesä. Kyllä sitä aina Suomeen pääsee kun alkaa esim. lumi ja laskuhommat himottaan. Tosin on tämä Suomen kesä yöttömine öineen niin ainutlaatuinen että ehkä sitä tarvis siinä vaiheessa jonkun kesämajoituksen täältä. Tai voisko tää ilmasto tehdä jonkin kuperkeikan niin että tänne pohjoiseen saataisiin ympärivuotinen kesä?

fiilis!

Viimeaikoina on tapahtunut vähän kaikenlaista ja niistä olisi saanut postattavaa ties kuinka monen postauksen verran jos vaan jaksaisin olla kunnon bloggari. Tähän väliin ne kuuluisat sanat: Lupaan skarppaa.

Kaikkihan sen nyt huomaa että kesä on alkanut niin ei siitä sen enempää. Ihan huikeeta ja fiilis on jo pelkästään sen takia katossa taivaissa! Kesän lisäksi siisteintä on myös se, että sain päätökseen lähes vuoden taistelun erään viraston kanssa ja vihdoin sain mulle kuuluvat rahat itselleni! Ajoitus ei olisi voinut olla parempi, nyt on nimittäin kaikki kivat kesähommat rahoitettuna ja lupasin vielä sponssata mut ja Dänin elokuussa johonkin reissuun.

Olen myös kerinnyt vaihtamaan töitä, itseasiassa tein totaalisen alanvaihdon. Siirryin ravintolahommista toimistotöihin ja sitä myötä säännölliseen työaikaan, eli nyt mulla on aina illat ja viikonloput vapaina ja se on ehkä parasta ikinä. Jos saisin päättää, niin duuni sais loppua hieman aikaisemmin kuin viideltä, koska se tuntuu jotenkin älyttömän myöhäiseltä, mutta ei sitä kaikkea voi saada. Ekaa kertaa aikoihin, ehkä ikinä, mulla on duuni jossa viihdyn ja voin kuvitella olevani pidemmän aikaa. Asiaan ei toki millään vaikuta se seikka, että toimisto sijaitsee kymmenen minuutin kävelymatkan päästä mun kotoa. Olen tässä cruiserin ostoaikeissa niin mikäs sen parempaa kuin hurauttaa laudalla potkutellen töihin näin kesällä. Aivan huikeeta.

Ensimmäinen kesäreissu onkin jo kahden viikon päästä kun suunnitelmat Ruis Rockista vaihtuikin lennossa Provinssi Rockiin johon saman tien ostinkin liput. Odotan sitä aivan törkeen innolla ja siihen fiilikseen sopiikin katsoa nyt telkkarista tuleva Taking Woodstock. Täytyy koittaa keksiä arkipäiville myös kaikkea kivaa ettei koko kesä mene sitten siihen että odottelee vain koko ajan jotain viikkojen päästä tapahtuvaa (tai viikonloppua) eikä osaa nauttia niistä muista päivistä. Mulla kun yleensä vähän tuppaa näin käymään.

Olin tässä jo ihan todella lähellä että olisin ostanut kameran, siis ihan oikean (mini)järkkärin. Olin kaupassa ja pyörittelin niitä käsissäni ja kerkesin menettää sydämeni Nikonin minijärkkärille, mutta se maksoi ihan maltaita verrattuna esim. toiseen himotukskohteeseeni Olympukseen joka oli puolet halvempi mutta ei oikein sen Nikonin jälkeen vakuuttanut. Toisaalta mun iPhone vetelee viimeisiään ja olisin uuden luurinkin tarpeessa... Äh, mua ärsyttää pistää elektroniikkaan rahaa koska käyttäisin sitä niin paljon mieluummin johonkin muuhun.

Lopuksi saatte ihastella mun meikitöntä darranaamaa (huomatkaa uudet bikinit) ja gifiä jonka olen tänään katsonut varmaan sata kertaa ja aina vaan nauran sille enemmän ja enemmän.

30 day challenge: D8 - Your family

Hah, käytiin eilen katsomassa Fast and Furious 6. Ihan vaan koska oon teininä ihan huolella fanittanut niitä leffoja ja onhan ne kaikki nyt tullut katsottua niin piti toi uusinkin ja mun luulojeni mukaan myös viimeinen osa. Eihän noissa leffoissa ole enää pitkään aikaan ollut mitään järkeä tai logiikkaa, mutta viihdyttäviä ne on silti! Ja hyvännäkösiä. Elokuvaahan se vain on, ei sen pidäkään etenkään toimintaleffoissa mennä just niinku oikeessa elämässä kaiken fysiikan lakien mukaan. Oli tämä sitäpaitsi parempi kuin se edellinen. Lopputekstien keskelle sijoitettu yllättävä kohtaus oli kyllä aikamoinen (jengi taputti sille?), antoi just yhden syyn lisää mennä katsomaan sen seuraavankin osan. Kyllä, ensi vuonna tulee F&F 7.

Vaikka noissa Fast and Furious-leffoissa niin kamalasti perhearvoja toitotetaankin, niin ei se silti ole milläänlailla aasinsilta tämän päiväiseen haasteeseen. Mulla olisi oikeastaan vaikka minkälaista tarinaa kerrottavana mun perheestä. Ollaan kyllä kaikenlaista käyty läpi ja yksi vaikuttamimmista tekijöistä varmastikin on ollut meidän entinen isäpuoli, joka oli pahemman luokan narsisti. Tämä blogi ei tosin ole ehkä ihan oikea paikka siitä avautua, mutta mä joskus tulen niistä asioista tavalla tai toisella kertomaan. 

Meillä on aika iso perhe. Tai itseasiassa koko suku on iso, sillä äidillä on viisi sisarusta ja näillä kaikilla on vähintään kaksi lasta. Sitten meitäkin on kuusi lasta, minä vanhimpana. Mua on aina ärsyttänyt esikoisen asema siitä syystä että olen saanut olla se "tienraivaaja", eli mulle ollaan oltu sata kertaa ankarampia kuin mitä noille muille. Olen myös aina ihan hirmuisesti toivonut isoveljeä- tai siskoa. Mutta sitten toisaalta olen kanssa ihan häikäilemättömästi käyttänyt vanhimman oikeuksia hyväksi. 

Sitten mulla on mun toinen perhe, johon mun isän lisäksi kuuluu äitipuoli sekä kaksi velipuolta. Oikean isänihän tapasin vasta 15-vuotiaana, mutta ollaan sen jälkeen oltu yhteyksissä ja nähty silloin tällöin. Niin kuin mun "oikean" perheen tyypeistä, niin myös tämän toisen perheen tyypeistä tykkään ihan älyttömästi. 

En voi kuitenkaan sanoa olevani niin kamalan läheinen mun perheiden kanssa. En pidä niin tiiviisti yhteyttä ja vaikka ne asuukin ihan tossa Vantaalla niin kyläiltyäkin tulee aika harvoin. Tulen kyllä loistavasti toimeen kaikkien kanssa ja koen olevani tervetullut ihan milloin vain. Ehkä se onkin tärkeintä. 

Niin ja kyllähän tuo Dänin puoleinen perhe on tässä vuosien myötä myös tullut tärkeäksi. Tietenkään sitä kaikkein tärkeintä, eli itse Däniä unohtamatta!

Näihin sanoihin lopetan nyt tämän postauksen ja riennän päivän tapahtumiin. Ehkä sitä myötä saisin sen skipatun "Bullet your whole day"-haasteen kyhättyä kasaan ihan kuvien kera!

30 day challenge: D7 - Your favorite Instagrams

Skippasin nyt tuon kuutos päivän "Bullet your whole day"-kohdan läpi, koska tänään siinä ei olisi ollut juuri mitään mielenkiintoista niin voin tehdä sen vaikka sitten joku sellainen päivä tällä viikolla kun on jotakin ohjelmaa.

IG:ssä seuraan aika vähän ketään muita kun kavereita ja tuttuja. Mua yleensä alkaa hyvin, hyvin pian kaikissa suosituissa instagrammaajissa hajottamaan se spämmin määrä ja etenkin shoutoutit! Olisin mielelläni esimerkiksi jatkanut Grumpy Catin seuraamista, mutta kun niitä kuvia tuli kymmeniä päivässä ja ehkä yks niistä oli joku kunnon kuva. Muuten sieltä tuli juurikin sitä shoutouttaamista ja vanhojen kuvien toistoa. Helvetti sentään. Ja olen myös yleensä hyvin nopeaan lopettanut jonkun yksityisen ihmisen seuraamisen kun sieltä on tykitetty niitä kuvia joku viiskyt putkeen tunnin välein jostain maailman turhimmista asioista tai sitten ehkä vielä pahempi: omaa naamansa se miljoona kuvaa putkeen. Siis joo tiedetään, oot ihan hyvännäköinen ja näköjään olet itsekin sitä mieltä mutta ehkä vähempikin riittäisi? Itsehän siis laitan vain kaikkea todella tärkeää, kuten kuvan karvasta...

  Haha tää on vaan niin mahtava ja sattu tulee just noi parhaimmat kuvat tähän vielä - Great Gatsby, Ryan Gosling ja toi kukkalätsäkuva. Ihan mahtavaa.

Siinäpä se top3! Etin yleensä vaan kuvia kaikilla tägeillä sieltä ja siks ärsyttää kans nää kaikki tykkäys-huoraajat ketkä tunkee sen sata asiaankuulumatonta tägiä siihen kuvaan. Saa muuten kertoo omia lemppareitaan tai miksei vaikka omia tunnuksiaanki tonne ni voin sit käydä katteleen löytyiskö mitään uutta ja jännää.