Nyt aika on parantanut haavat ja kun huomenna pääsee jälleen festaroimaan, niin voisi olla vihdoin aika selventää mitä tuolloin oikein tapahtui ja toivoa että tulevat festarit menisivät edes hieman enemmän putkeen.
Mullahan oli ollut takana kaksi aivan erinomaista Ruissia. Kaikki oli osunut vain niin kohdilleen - oli loistavaa seuraa ja kelikin aivan täydellinen. Siksi odotinkin innoissani pääseväni jälleen Turkuseen viettämään yhtä kesän parasta (ja odotetuinta) viikonloppua. Ainoa huoleni oli vain se, että Däni oli jo kuukausia etukäteen kieltäytynyt lähtemästä festareille sinä kesänä vedoten vanhuuteen. Jep. Aluksi siis vaikutti hieman siltä että joutuisin itsekin feidaamaan koko Ruissin koska sopivaa seuraa ei tahtonut löytyä. Reissuseuraksi valikoituikin sitten Paula, joten ainakaan seuran suhteen mulla ei ollut tällä reissulla valittamista.
Heti saapuessamme Ruissalon leirintäalueelle oli jo melko selvää että helteisistä kesäkeleistä emme pääsisi tulevina päivinä nauttimaan. Se oli ainakin osatekijä siihen, ettei mulla ollut fiilis mitä parhain (aito oikee festarikävijä täällä hei) mutta koitin kaikin tavoin tsempata, olihan kyseessä kauan odotettu kesän ainoa festariviikonloppu.
Eka ilta oli kyllä kiva! Kaiken kruunasi mun niiin paljon odottamani Rasmuksen keikka, joka oli kyllä ihan huippu ja samaten ainoa nähty keikka sinä viikonloppuna. Mutta sitten loppuillasta tuli riitaa Dänin kanssa kun se vähän törttöili kotipuolessa ja aamulla herätessämme huomattiin että teltta oli märkä yön vesisateesta johtuen sekä meille oli sattunut harvinaisen paskat telttanaapurit sillä meidän kamoja oli lähtenyt kävelemään ja ne oli muutenkin niin seis ettei edes omaa nimeään tiennyt niin koita siinä sitten olla kun saa koko ajan olla vahtimassa ettet jää jonkun tyypin alle kun se ei pysy enää pystyssä.
Tähän väliin voisin sanoa etten tietenkään huuda minkään vesiselvyyden perään, enhän itsekään selvimmästä päästä festareilla ole, mutta tollanen älytön apinointi kun nyt vaan satutaan olla jossain poissa äidin valvovan silmän alta, on jotain aivan käsittämättömän typerää ja on omiaan myös pilaamaan muiden juhlimista. Ja jos on aivan pakko olla ihan pelti kiinni, niin voisi sitten siinä vaiheessa jättää ne muut ihmiset/muut teltat rauhaan.
Eipä siinä sitten oikein fiilistä mikään parantanut ja aloin haikailemaan kodin lämpöön ja rauhaan. Myös Paulan festarifiilis oli siinä vaiheessa hävinnyt samoista seikoista johtuen (miinus parisuhderiidat), joten pitkän pähkäilyn jälkeen päätettiin jättää leikki sikseen ja ottaa ensimmäinen juna Helsinkiin.
Että sellainen reissu sitten! Ei tosissaan tehnyt niin paljon silloin mieli alkaa tarinoimaan siitä miten oltiin lähdetty yhden yön jälkeen maitojunalla kotiin, vaikka nykyään tuo ehkä jo vähän naurattaa. Harvinaisen kallis reissu siellä vietettyyn aikaan nähden, mutta tulipahan tehtyä!
Huomenna auto starttaa tosiaan Provinssia kohti, jossa itse en ole vielä kertaakaan ollut. Lupaan että sieltä kyllä postausta tulee, mikäli vain yhtenä kappaleena pääsen kotiin takaisin, hehhe. Tulevalta viikonlopulta odotan hyvää säätä, loistavaa fiilistä, riidattomuutta, kivoja tyyppejä, tuttuja, mahtavia keikkoja ja vielä kerran hyvää säätä. Palaillaan ensi viikolla ja katsotaan kuinka moni pääsi toteutumaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti